Vierailin viikonloppuna yksin entisessä kotikaupungissani. Kun lähdin reissuun sanoi mieheni: "et sitten koko ajan soittele sieltä, että ahistaa ja ikävä!". Tämä kommentti meitä kumpaakin hieman huvitti, tiedettiinhän me, että se voi olla hyvinkin mahdollista että näin käy.
Tapasin reissullani parin vuoden tauon jälkeen erästä ystävääni. Hänestä oli tullut ystäväni erään menetetyn parisuhteen myötä. On hienoa olla sellaisen henkilön seurassa joka tuntee minut ja menneisyyteni, ja silti välittää minusta älyttömän paljon!
Reissu teinivuosieni kotikaupunkiin oli antoisa, mutta raskas. Jokainen ihminen ja kaupunginosa muistuttaa niistä hetkistä jotka ei kuitenkaan kantaneet mitään hedelmää. Reissu opetti taas minulle kuinka tärkeä ja rakas paikka minun nykyinen asuinpaikka on. Täällä minun on hyvä olla ja siitä minun pitää olla kiitollinen.
Tänään sain taas palata takaisin arkeeni ja kävin kollegani kanssa hyvän ja syvällisen keskustelun parisuhteesta. Mitä on ne eväät jotka ovat oikeasti tärkeitä parisuhteen kannalta? Mikä on hyvä perusta jolle suhdetta kannattaa alkaa rakentaa?
Suurin niistä on rakkaus. Ja se antaa voiman luottamukselle, ystävyydelle ja uskollisuudelle. Sille, että toisesta kasvaa kumppani siihen rinnalle, ja on kumppani myös silloin kun sitä rakkautta kysytään. Puhuimme myös mustasukkaisuudesta ja hän kysyi onko meidän suhteessa mustasukkaisuutta. Tunsin itseni onnelliseksi vastatessani, että ei meidän suhteeseen mahdu mustasukkaisuutta. Olemme kyllä molemmat varmasti sellaisia luonteita, että helposti olisimme mustasukkaisia, mutta sitä (ehkä ankeinta) tunnetta meidän ei ole onneksi tarvinnut kovinkaan kokea. Tiedän ja tiedostan, että olen mieheni silmissä kaikkein rakkain ja tärkein! Ja uskon, että hän voi sanoa minun ajattelevan samoin hänestä.
Viikonlopun keskusteluissa puhuimme paljon ihmissuhteista. Kuinka ne osaavat antaa niin paljon, mutta vievät myös paljon voimavarojamme. Muistetaan pitää huolta toisistamme, mutta myös itsestämme! Niitä negatiivisen varauksen omaavia ja minua kuormittavia ihmisiä minun ei kannata raahata perässäni.
Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö sietäisi läheiseni huonoa päivää tai hankalaa elämäntilannetta. Siedän kyllä ja haluan heistä pitää silloin huolta. Mutta ne jotka koko ajan solvaavat minua tai muita ja eivät ole mihinkään tyytyväisiä saavat väistämättä pahaa ilmaa myös muiden elämään.
Tänään paistoi aurinko. Nautitaan siitä valosta ja ollaan iloisia niistä ihmisistä joita meidän elämässämme on. Rakastetaan lähimmäisiämme. Tunnen, että tänään minulla on aihetta kiitokseen.
